Nyt on se aika vuodesta, että syreenit ovat parhaimmillaan.

Tämäkin pikkupuu on innostunut ensimmäistä kertaa kukkimaan oikein kunnolla. Se on tosin suurimmaksi osaksi vielä nupuillaan. Mittaakin on tullut huimasti.

Meillä pihasta löytyy useampaa lajiketta syreeniä, värejäkin löytyy: valkoista, vaaleanpunaista, vaaleanlilaa ja tummaa lilaa. Minä en vain osaa tunnistaa lajikkeita toisistaan. Sen tiedän, että yksi on Unkarin syreeni. Piha- ja puistosyreenejä on aikoinaan ostettu, mutta mikä niistä on mikäkin? Ei hajuakaan.

Tämä yksilö on väriltään hieman lilaan vivahtava, vaikka kuvassa näkyttääkin melkein valkoiselta.

Tämä sen sijaan on oikeasti valkoinen

Kasvihuoneen vieressä on innostuttu kasvamaan ja kukkimaan. Kasvihuoneeseen ei kohta pääse ilman raivaussahaa. 

Nämä kukkatertut ovat okeasti tosi isoja. Kukat eivät tuoksu kovin voimakkaasti, mutta kyllä hajusta syreenin tunnistaa.

Unkarinsyreeni sen sijaan tuoksuu, on kauniin värinen ja ihanan kiiltävälehtinen. 

Viivin tarinoita

Tämän tarinan on kirjoittanut Viivi 7.6.2010. Tarina on ollut luonnostilassa, mutta nyt on aika julkaista se:

PUNA HILKKA         KERRAN  PIENI TYTTÖ SAI PUNAISET VAATTEET JA KUN PITI MENNÄ NUKKUMAAN JA PUKEUTUA YÖ ASULLE HÄN SANOI EN HALUA NUKKUA YÖ ASUSSA VAAN NUKKUA NÄISSÄ PUNAISISSA JA SIITÄ LÄHTIEN HÄN HALUSI TEHDÄ NIIN JA  SIITÄ LÄHTIEN  HÄNTÄ KUTSUTTIIN PUNAHILKAKSI ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ PUNAHILKAN ÄITI KERTOI ETTÄ HÄNEN MUMMONSA OLI TULLUT KIPEÄKSI NIIN ÄITI SANOI KÄY PIIPHTAMASSA MUMMON LUONA MINÄ ANNAN KORIN JA LAITAN SIIHEN PIIRAKKAA JA PIKKULEIPIÄ NIN ANNA NE MUMMOLLE ANNAN VIELÄ ROHDON TAUDIN PARANTAMISEEN JA NIIN PUNA HILKKA LÄHTI MATKAAN JA VÄHÄN MATKAN PÄÄSSÄ PUNA HILKKAA VASTAAN TULI SUSI JA SUSI SANOI MITÄ TÄÄLLÄ METSÄSSÄ TEET PUNA HILKKA VASTASI VIEN ROHDON JA RUOKAA MUMMOLLE JA SILLOIN SUSI SAI AJATUKSEN  PUNAHILKKA SUSI SANOI KATSO MITÄ TUOLLA ON KUN PUNAHILKKA KÄÄNTYI NIIN SUSI JUOKSI MÖKILLE JA SÖI MUMMON SITTEN PUNA HILKKA MENI SISÄÄN NIIN SUSI HOTKAISI PUNAHILKAN MUTTA LÄHELLÄ METSÄSTÄJÄ HUOMASI PUNA HILKAN JA SUDEN JA MUMMON JÄLJET JA AAVISTI MISTÄ OLI KYSYMYS  SUSI NUKKUI JA AUKAISI SUDEN MAHAN  JA OTTI MUMMON JA PUNAHILKAN JA VEI HEIDÄT KOTIINSA  JA SUSI KUOLI VEREN HUKKAAN NÄET METSÄSTÄJÄ EI OLLUT KIRURKI JA UNOHTI VATSAN AUKI... TÄMÄN TARINAN TEKI VIIVI 7V

Edellisen postauksen ensimmäisissä kuvissa on huomionarvoista nurmikon ja sorapihan rajaus.
Viime viikolla käytin lukuisia tunteja rajan kuopsuttamiseen ja nyt se taas näyttää siistiltä.
Pihan alusta asti olemme suunnitelleet rajauksen tekemistä milloin milläkin materiaalilla. Viime kesänä päästiin jo siihen vaiheeseen, että kävimme katselemassa rajauskiviä ja kyselemässä niiden hintoja. Mutta, rajaa on kaikenkaikkiaan niin pitkästi, ettei budjetti taida riitä kivien ostamiseen. Eikä asennuskaan  ole ymmärtääkseni aivan helppoa. Siispä toistaiseksi kuopusetaan, sen minä osaan!

Keskikesän juhlan aikaan näkymät terassilta ovat tällaiset:

 

 

  Takapihan uusi penkki on täyttynyt aivan itsestään. Rikkaruohot ovat vallanneet penkin.

 Tässä näkee oman työn tuloksen ja siitähän minnä tykkään.

 Ruohosipulit kukkii

 

 Kaunista!

Hyödynsin eilisen aurinkoisen päivän rikkaruohojen kitkemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Uusi ase rikkaruohoja vastaan on nyt siis otettu käyttöön. Sen teho ja vaikutukset jäävät nähtäväksi.
Eli, putsasin sorapolun mahdollisimman puhtaasti ja kylvin suolaa siihen. Reunoille laitoin suolaa enemmän, sillä sieltähän kasvusto pyrkii polulle leviämään.

Suolan käytöstä tähän tarkoitukseen on ristiriitaista tietoa. Kuulin, että sitä käytetään hyvin tuloksin paikoissa, joihin ei haluta minkäänlaista kasvustoa. Toisaalta kuulin, että sen käyttö ei tee hyvää luonnolle. Mitkä ja miten laajat sen vaikutukset ovat, on minulle vielä mysteeri. Netistä löytyy hyvin vähän tietoa aiheesta, lähinnä viittauksia aiheeseen keskustelupalstoilta. Päätin kuitenkin tehdä testin tämän yhden polun kanssa.

Perennanvaihtoa

Eilen Puuhkalan perennanvaihtotapahtumassa kävin tekemässä mukavia vaihtareita.
Vein mennessäni Aurinkonauhuksen, Jättipoimulehden, Töyhtöangervon, Tarhakurjenpolven sekä Japaninakilleijan taimia. Toin tullessani Kanadan vuokon, Arovuokon, Akilleijan, Kulleron, Jaloritarinkannuksen sekä Tarhatyräkin taimet. 

Oli muuten mukava tapahtuma, mutta sain siellä ensikosketuksen hyttysiin. Niitä oli paljon, paljon enemmän kuin ihmisiä tai vaihdettavia kasveja.

Kesäkukkia

Tämä viikko pyhitetään kesäkukkien istutukselle. Terassi ei ole vielä kesäkunnossa, sillä ruukut ovat tyhjillään tai niissä on viime vuotisia räismeitä jäljellä. Jospa pahimmat pakkasyöt olisivat jo menneet!

Joka vuosi olen jaksanut suunnitella kohtuullisen tarkasti mitä mihinkin ruukkuun istutetaan. Ja joka vuosi yhtä uskollisesti olen niihin laittanut mitä sattuu. Tarjolla on vaikka ja mitä, tosi eksoottisenkin näköisiä kesäkukkia. Niitä olisi kiva kokeilla, mutta ovat yleensä aika kalliita. Katsotaan, mitä saan aikaan. Pari kelloköynnöstä jo odottaa kasvihuoneessa istutusta, mutta mitä niiden seuraksi?

Eilen autoillessa Hyrre huomasi "pirunpellon" tien poskessa. Sellaista olen haaveillut jo aikaisemmin, mutta nyt taas kiinnostus heräsi. Se olisi tosi upea! Kiviä kivien viereen ja sammalta niiden pintaan kasvamaan. Vielä jos rakentaisi pitkospuut ja jotain sopivaa kasvustoa joukkoon. Luulisi, että kiviä olisi saatavana sieltä sun täältä, sillä tähän tarkoitukseen ei käytetä seulanpääkiviä. Tätä suunnitelmaa täytyy jatkojalostaa...